Voiko mokasta päästä yli? – askeleet virheistä selviämiseen

Nyt puhutaan siitä, että kahvikuppisi kaatui tai myöhästyit palaverista. Nyt puhutaan työyhteisössä tapahtuvista suuremmistakin mokista, jotka saavat aikaan mahanpohjan kouraisuja ja sydämen jyskytystä. Ei ole kerta tai ensimmäinen, kun elämässämme tulee tällaisia tilanteita vastaan. Niissä hetkissä tekisi mieli kadota tai vähintäänkin paeta hetkeksi jonnekin. Mutta voiko näistä tilanteista päästä eteenpäin ja miksi pelkäämme mokaamista niin paljon? Tässä kirjoituksessa tarjoamme työyhteisöille sekä yksilöille viisi askelta käsitellä virheitä siten, ettei niistä muodostuisi liian suurta taakkaa.

Saavumme jokaiseen vuorovaikutustilanteeseen mukanamme kasa oletuksia ja odotuksia, jotka määrittelevät sitä, miten mokaan suhtaudutaan. On tärkeää ymmärtää, että suhtautumistyyliin vaikuttaa kaksi tekijää. Ensimmäinen niistä on työyhteisössä rakentuva psykologinen turvallisuus, eli yksilön oma kokemus esimerkiksi siitä, että on sallittua tehdä virheitä. Oletammeko, että kollega on täydellinen supersankari, jonka asiantuntijuudessa ei ole sijaa tehdä virheitä? Toinen tekijä, joka vaikuttaa virheeseen suhtautumiseen, olet sinä itse. Virheet voivat saada aikaan häpeän tunnetta ja pelkoa oman aseman menettämisestä. Häpeän tunteita voi kuitenkin oppia käsittelemään niin kuin kaikkia muitakin tunteita ja niistä voi oppia päästämään irti, jotta oma taakka kevenee.

Kehotamme työyhteisön jäseniä pohtimaan omia odotuksiaan, jotta kollegaan on helpompi suhtautua myötätuntoisesti, kun virheitä sattuu.

Taustalla pelko kasvojen menettämisestä 

Pelko mokaamista kohtaan johtuu ainakin osittain siitä, että pelkäämme sosiaalisten kasvojen menettämistä. Näillä ’’kasvoilla’’ tarkoitetaan julkista kuvaa itsestä, eli sosiaalista itseä, jota tuodaan ilmi vuorovaikutuksessa. Kokemus siitä, että kasvot ovat uhattuina, saavat ihmisissä aikaan häpeän tunteita.

Kuvitellaan tilanne, jossa työyhteisön yksi arvostetuimmista asiantuntijoista tekee ratkaisevan virheen ja yhteisiä tavoitteita ei voida sen myötä saavuttaa. Työyhteisön käsitysten mukaan mokannut henkilö on lähes virheetön ja jopa epäinhimillisen tasalaatuinen suorittaja. Nämä käsitykset henkilöstä kuvaavat asiantuntijan sosiaalisia kasvoja, jotka ovat vaarantuneet virheen myötä.  Asiantuntija häpeää omaa virhettään ja kokee olonsa neuvottomaksi, sillä hän ei tiedä, voiko olla enää ikinä uskottava muiden silmissä.

”Täydellisen asiantuntijan” tarina opettaa, että on haitallista tavoitella tilannetta, jossa näyttäydymme muiden silmissä virheettöminä. Tietenkin on hienoa, jos saamme arvostusta ja osaamiseemme luotetaan, mutta kenenkään ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen – armollisuus itseä ja kollegoita kohtaan on paljon parempi vaihtoehto. Silloin virheet eivät tunnu enää niin loputtomilta ja häpeä on mahdollista selättää.

Virheen tuoma epävarmuus on asia, johon tulee pureutua syvemmin jokaisen osapuolen hyvinvointia ajatellen. Ennen kaikkea kysymyksessä on työyhteisön ilmapiiri. Epävarmuuden kitkeminen on tärkeää myös siitä näkökulmasta, että työkavereitaan ei voi niin vain vaihtaa. Meistä jokainen voi hioutua ihmissuhteissa yhä paremmaksi versioksi itsestään. Jos virheistä ei voisi päästä yli, kukaan meistä ei olisi enää työelämässä kiinni.

Ihminen kasvaa, kehittyy ja oppii läpi elämän

Ellinooran laulussa Leijonakuningas sanotaan “Ei lapsena häpeää tunneta ennen kuin joku luokas nauraa“. Lyriikat ovat sovellettavissa myös työelämään. Mikäli työyhteisössä suhtaudutaan myrkyllisellä tavalla virheisiin, pelko kasvojen menettämisestä ja virheiden tekemisestä saa haitallisia mittasuhteita. Aikuiselämäänkin kuuluu mahdollisuus kokeilla, epäonnistua ja oppia. Muutos lähtee yksittäisistä työntekijöistä – ole kollegallesi se työkaveri, joka pelastaa sosiaaliset kasvot, tukee virheiden sattuessa ja kannustaa eteenpäin. Tee se lisätäksesi yksilöiden kokemaa turvallisuutta.

Tämän lisäksi voit suunnata katseen itseesi, eli opettele luopumaan häpeästä. Astu tarkoituksenmukaisesti sellaisiin tilanteisiin, jotka haastavat sinua. Mitä olet jättänyt tekemättä, koska pelkäät epäonnistumista? – tee se. Opettele nauramaan itsellesi, jos kaikki ei mene putkeen. Kun toistat tätä tarpeeksi monta kertaa, alat huomata, että pystyt moniin asioihin. Häpeästä ei voi luopua sormia napsauttamalla, mutta siitä voi päästä irti harjoittelemalla. Avainasemassa on sen tiedostaminen, että me kaikki olemme epätäydellisiä ja teemme joskus virheitä.

Ihmisten epätäydellisyydestä huolimatta joku saavuttaa juuri tänään unelmansa, koska uskalsi yrittää. 

Voimiston 5 askelta virheistä selviämiseen:

• Havainnoikaa yhdessä, mitä on tapahtunut. Olkaa varovaisia tulkintoja sisältävien sanojen kanssa!
• Ilmaiskaa, mitä tunteita tapahtuneesta herää. Älkää pelätkö kysyä tunteista.
• Keskustelkaa, mitä tarpeita ja toiveita yksilöillä on.
• Rakentakaa toteutuskelpoisia toimintamalleja yksilöiden tarpeiden ja toiveiden pohjalta.
• Tuokaa ilmi, että virheestä huolimatta ihminen on hyväksytty ja arvostettu.

Lähteet

Great Place To Work. (2022) Mitä psykologinen turvallisuus oikeastaan on? Viitattu 3.6.2022. https://greatplacetowork.fi/blogit/mita-psykologinen-turvallisuus-oikeastaan-on/

Metts, S. & Cupach, W. R. (2008). Face theory: Goffman’s dramatic approach to interpersonal interaction. Teoksessa Baxter, L. A. & Braithwaite, D. O. (toim.) Engaging theories in interpersonal communication: multiple perspectives (s. 203-214). Sage Publications, Inc.

Rosenberg, M. B. (2019). Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus: nonviolent communication NVC (4. uudistettu painos). Viisas elämä Oy.