Ota yhteyttä
Voimisto

Harkkarin huomiot: itsensä johtaminen vaatii itsetuntemusta

Itsensä johtaminen, mobiilityönteko, etätyö… Siinä muutama tämän päivän työelämäjargonin trendisanaa, jotka olivat tapetilla viime viikolla. Työelämän kokeneille konkareille ensivaikutelma aiheesta saattaa olla jo väljähtänyt eikä teeman tulisuus kenties sytytä uutuudellaan. Työelämään sukeltavan harkkarin työpöydällä aihe on kuitenkin ajankohtaista-kansiossa.

Viime viikolla vietin ensimmäistä etätyöviikkoa Voimistolla Jyväskylästä käsin. Etätyön merkeissä sain suunnitella joustavasti päivieni sisältöä ja jaksotusta. Sain rytmiä päiviini, kun soittelimme Ollin kanssa nappikuulokkeet punaisina ja työstimme asiakastöitä yhdessä. Lisäksi Voimiston ryhmäkeskustelut kävivät vilkkaina, kun puhuimme aiheesta ja aiheen vierestä WhatsAppissa.

Heti harjoittelun alkuun oli mielenkiintoista päästä näkemään ja kokemaan, millaiselta etätyön tekeminen käytännössä tuntuu. Aamulla läppärin avaamisella makuuhuone muuttui ranneliikkeellä toimistoksi ja ruokapöytä työpisteeksi. Tästä ei työmatka enää voi lyhentyä! Välillä kompakti opiskelijaluukkuni alkoi kuitenkin tuntua liian pieneltä ajatuksien lentämiselle, joten hyvin usein päädyin jossain vaiheessa päivää yliopiston tiloihin uusien ärsykkeiden pariin.

Viikon aikana kiinnitin erityisen paljon huomiota oman vireystilani havainnoimiseen ja pyrin reagoimaan siihen tarpeen mukaan. Mikäli huomasin, että ajatukset eivät kulkeneet tai kaipasin uusia virikkeitä, niin vaihdoin monesti työpistettäni. Maisemanvaihdos toimi yleensä ja tekemiseen tuli taas uutta vauhtia. Oleellista olikin tunnistaa oma vireystilani ja kunnioittaa tätä reagoimalla tilanteeseen. Jargoniksi käännettynä opin siis, että itsensä johtaminen lähtee itsetuntemuksesta: ensiksi täytyy tunnistaa itselle optimaaliset metodit työskentelyyn, herkistyä havainnoimaan oman työn tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä kuunneltava ja uskottava omia tuntemuksia. Lisäksi on oltava riittävästi rohkeutta reagoida tilanteeseen tulkintaansa kunnioittaen eikä jäädä esimerkiksi väkisin kirjoittamaan blogitekstiä, kun mieli huutaa taukoa.

Toinen huomioistani kohdistuu kirjoitusprosessiini. Huomasin sattumalta, että kirjoitan sulavammin raakatekstiä puhelimella kuin koneella. Läppärille kirjoittaessani olen usein tuskaillut ensimmäisen luonnoksen tuottamisen hitauden kanssa, mutta luuri kourassa tilanne on päinvastainen. Puhelimen kanssa pystyn tuottamaan tekstiä enemmän ajatuksenvirralla, enkä jää heti liian kriittisesti arvioimaan työni jälkeä.

Oivalluksen ansiosta kasettini on pysynyt paremmin kasassa, kun luomisen tuska on vähentynyt oleellisesti. Lisäksi kirjoittaminen on nopeutunut, mikä luonnollisesti nostaa työni tehokkuutta. Kyllä Olli ja Joona tykkäävät!

Minun on kuitenkin kehitettävä rohkeutta kunnioittaa kirjoitusprosessin eri vaiheita. Jostain sairaasta syystä ajoittain kivikautinen kuvasto työn tekemisestä assosioituu koneella kirjoittamiseen. Älypuhelimen hyödyntäminen on ollut hyvin rajoittunutta. Nyt onkin aika tuulettaa omia käsityksiä ja uskallettava kokeilla erilaisia toimintatapoja.

-Sakke